Pyhä, pyhimys
Pyhät ja pyhimykset ortodoksisessa ja katolisessa perinteessä
Aikojen kuluessa ortodoksinen ja katolinen kirkko ovat julistaneet autuaiksi tai pyhiksi esimerkillisiä ihmisiä. Katolisella kirkolla pyhimysluettelossa on yli 7 000 pyhimystä, ortodokseilla jonkin verran enemmän.
Pyhiin ja pyhimyksiin liitetään useita kertomuksia, joissa heidän kerrotaan ilmestyneen esimerkiksi jäihin pudonneen tai syysmyrskyn armoille joutuneen avuksi. Pyhät ovat nostaneet hädässä olleen ylös jäistä tai ohjanneet veneen rantaan. Pyhät ja ihmeet kytkeytyvätkin usein toisiinsa. Lukemattomia vastaavia kertomuksia liittyy eri pyhien elämäkertoihin.
Pyhät ovat mukana arjessa
Pyhät ovat mukana arjessa joka ikinen päivä. Luostarin jumalanpalveluksissa luetaan pyhille omistettuja tekstejä ja heiltä pyydetään esirukouksia.
– Luostarissa ei voi elää päivääkään, etteivätkö pyhät olisi todella läsnä.
Pyhä ihminen on kirkon pyhänä kunnioittama kilvoittelija. Kanonisointi eli pyhäksi julistaminen ei tee kenestäkään pyhää, vaan pyhyys on olemassa jo ennen kanonisointia. Myös kirkon perinteessä kanonisointi on pyhyyden toteamista, jonka kirkkokansa on tunnistanut jo aiemmin.
Ihme puolestaan on tapahtuma, jolle ei löydy luonnollista selitystä. Tällöin ihminen tuntee, että korkeampi voima on puuttunut asioiden kulkuun ja elämään. Ihmeen kokenut henkilö ymmärtää, että kyseessä ei ole sattuma, vaan mukana on ollut johdatusta. Ihmeet voivat tapahtua pyhien kautta esimerkiksi rukousvastauksina.
– Rukoillaan pyhältä apua ja yllättäen se apu tuleekin, ratkaisu löytyy.
Ihmeen ei tarvitse olla suuri tai dramaattinen tapahtuma, vaan pieniä ja arkipäiväisiä asioita. Kyseessä on saattanut olla vaikkapa oman sisäisen tilan muuttuminen rukouksen seurauksena.
Rakenna henkilökohtainen suhde
Pyhät voivat toimia esikuvina ja kannustajina myös tavallisen ortodoksin elämässä. Pyhät osoittavat, että ei ole yhtä ainoata tietä pyhittyä, vaan teitä olla esimerkillinen on monia. Tärkeää on myös pyhien toiminta esirukoilijoina ja auttajina.
Pyhät voivat toimia lukemattomilla eri tavoilla. Joskus käy niin, että ihmiselle ilmestyy hänelle entuudestaan aivan tuntematon pyhä. Aina pyhä ei edes ilmoita, kuka hän on.
– Ihminen tunnistaa sitten myöhemmin jostakin ikonista tai kuvasta, että tämä on se pyhä, joka ilmestyi minulle.
On tärkeää rakentaa henkilökohtainen suhde johonkin itselleen merkitykselliseltä tuntuvaan pyhään rukouksen avulla. Jos pyhälle on olemassa rukousteksti, voi tätä käyttää. Pyhää voi rukoilla myös rukousnauhan avulla.
– Vaikka ’Pyhä Nikolaos, rukoile Jumalaa minun puolestani’
Omaa taivaallista suojelijaa tai muuta itselle tärkeää pyhää voi muistaa pienellä rukouksella joka päivä. Silloin pyhä pysyy muistissa ja rinnalla. Kun sitten tulee tilanne, jossa todella tarvitaan pyhän esirukouksia, on meillä ikään kuin oikeutus pyytää häneltä apua.
Pyhien merkitys esirukoilijana voi korostua esimerkiksi kriisitilanteissa. Kun ihminen on alamaissa ja oma elämä tuntuu olevan etäällä ihanteesta, jossa sen toivoisi olevan, voi Jumala tuntua kaukaiselta ja vaikealta lähestyä. Tällöin pyhältä ihmiseltä voi olla esimerkiksi helpompi pyytää apua kuin Jumalalta.
Neitsyt Marian kuolonuneen nukkuminen, Romania
Neitsyt Maria, tärkein pyhimys
Pyhimyksistä voimallisin ja kunnioitetuin on Neitsyt Maria. Hänen kunnioituksena liittyy hänen asemaansa Jumalan synnyttäjänä, Jeesuksen äitinä. Hänen puoleensa käännytään rukouksin kaikissa tarpeissa ja elämäntilanteissa, niin kuin äidin puoleen käännytään.
Mariasta on Raamatussa huomattavan vähän mainintoja verraten siihen asemaan, jonka hän on kristillisessä maailmassa saavuttanut. Myöskään hänen elämästään ennen äitiyttä ei ole tietoja. Maria kihlattiin Joosef-nimiselle miehelle, jonka jälkeen arkkienkeli Gabriel ilmestyi hänelle kertoen, että Jumala on valinnut hänet Jeesuksen äidiksi. Hyväksyessään kohtalonsa äitinä ja Jeesuksen synnyttäjänä hän mahdollisti Jumalan pelastuksen maailmalle, ja siksi häntä kunnioitetaan erityisen suuresti. Katolinen teologia korostaa Marian suostumuksen merkitystä, Jumala ei olisi toteuttanut pelastussuunnitelmaansa ilman Marian suostumusta. Arkkienkeli Gabrielin ilmestymisen avaussanat Ave, Maria (terve, Maria) ovat nykyään Pater Noster (Isä Meidän) – alkusanojen ohella tunnetuimmat rukousten aloitussanat.
Katolisen mariologian eli Maria-opin yksi tärkeimmistä lähtökohdista on Marian perisynnittömyys. Sillä on pitkät juuret kirkon historiassa, vaikka viralliseksi dogmiksi se vahvistettiin vasta vuonna 1854. Opin mukaan Maria oli siinnyt ja synnyttänyt ilman perisyntiä, ja hän oli koko elämänsä ajan neitsyt. Vuonna 1950 Vatikaani vahvisti myös vuosisatoja kansan parissa eläneen käsityksen, että Maria otettiin kuollessaan suoraan taivaaseen.
Neitsyt Marian suosiosta kertoo valtava määrä hänelle omistettuja kirkkoja, maalauksia, veistoksia, virsiä ja rukouksia ympäri maailman. Kuvataiteessa Maria kuvataan yleensä Jeesus-lapsen kanssa, myös arkkienkelin ilmestys Marialle on suosittu aihe. Neitsyt Marian on raportoitu ilmestyneen myös useisiin kohteisiin ympäri maailman, ja ne ovat yleensä saaneet Vatikaanin vahvistuksen ihmeinä. Marian kunniaksi vietetään myös useita juhlapäiviä.
Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä
Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä (kreik. Νικόλαος ὁ Θαυματουργός, Nikólaos ho Thaumaturgós) eli Pyhä Nikolaus (kreik. Ἅγιος Νικόλαος, Hágios Nikólaos; lat. Sanctus Nicolaus) (n. 270 – n. 342) oli Myran piispa, ja hänet on nimitetty pyhimykseksi niin katolisen kuin ortodoksisenkin kirkon piirissä. Nikolaos on osaltaan ollut antamassa hahmoa modernille joulupukille.
Pyhä Nikolaos on monien maiden ja kaupunkien suojeluspyhimys, lisäksi muun muassa merenkävijöiden, kalastajien, asianajajien, apteekkarien, oikeusmurhien uhrien ja lapsien suojeluspyhimys. Keskiajalla hänen luunsa ryöstettiin Turkista Italiaan.
Elämä ja legenda
Nikolaoksen elämästä tiedetään vähän. Legendan mukaan hän syntyi Lyykian Patarassa, nykyisessä Turkissa 200-luvun lopulla, vuosien 261 ja 280 välillä. Rooman valtakunta kulki jo kohden loppuaan; jatkuvat sodat, valtaliitot ja vallanpitäjien rapistuva moraali tekivät elämästä vaarallisen.
Nikolaoksen isä Theophanes ja äiti Nonna menehtyivät ruttoon. Teini-ikäinen Nikolaos peri kuitenkin suuren omaisuuden ja hänen kasvatusisäkseen tuli hänen setänsä, joka toimi luostarin esimiehenä. Kasvattipojasta tuli luostariveli, mutta ei munkkia.
Myra oli tuon ajan mahtikaupunkeja. Siellä oli vieraillut Rooman keisari Hadrianus ja myös apostoli Paavali matkallaan Roomaan tuomittavaksi. Nikolaos toimi juuri tuolla alueella Lyykiassa, nykyisen Lounais-Turkin Antalyan alueella Demren, silloisen Myran, piispana noin vuonna 300. Keisari Diocletianus käynnisti 300-luvun taitteessa viimeiset kristittyjen vainot ja Nikolaos joutui lähtemään maanpakoon. Kahdeksan vuotta myöhemmin vuonna 313 hän palasi virkaansa, kun keisari Konstantinus I Suuri palautti kristityille kansalaisoikeudet. Nikolaos auttoi nälänhädän uhreja mm. vehnää jakamalla.
Nikolaos osallistui ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen Nikeassa vuonna 325 ja puolusti kristinuskon Pyhää Kolminaisuutta. Nikolaosta ei mainita Nikean kokouksen piispojen listassa, mutta kuitenkin arvellaan, että hän oli yksi 318 osanottajasta sekä perimätiedon että eräiden asiakirjalähteiden mukaan. Nikolaoksen kuolinpäivänä pidetään 6. joulukuuta vuonna 343.
Pyhimys
Pyhimystarinan mukaan Pyhän Nikolaoksen elämään liittyivät jo varhain erilaiset salassa tehdyt hyvät teot, joilla hän auttoi ongelmissa olevia ihmisiä.
Joulupukin esihahmo
Legendan mukaan Nikolaos kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana. Esimerkiksi Hollannissa lapsille jaettiin lahjoja Nikolaoksen päivänä 6. joulukuuta. Tapa levisi hollantilaisten protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa vuosisatojen kuluessa Nikolaoksen legendasta muodostui yhdysvaltalainen joulupukki-hahmo, engl. Santa Claus.
Euroopassa puolestaan Martti Luther halusi korvata mielestään liian paavillistuneen Nikolaoksen juhlan, ja kehitti jouluaatoksi Christkind-juhlan (saks. Kristus-lapsi), jossa lahjat toi Jeesus-lapsi eikä Nikolaos. Joissakin englantia puhuvissa maissa Christkind(l)-nimi muuttui muotoon Kriss Kringle, jota nykyisin pidetään Yhdysvalloissa – muun muassa – Joulupukin toisena nimenä.
Suomessa lahjoja jakava Nikolaos tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa. Tavan levitessä maahan se yhdistyi suomalaisten joulunajan naamiohahmojen kanssa. Syntyi suomalainen joulupukki, joka perinteisesti pukeutui harmaaseen turkkiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen vaihtoi asunsa punaiseen nuttuun yhdysvaltalaisen Santa Claus -joulupukin vaikutuksesta.
Merkitys nykyisin
Nikolaosta kunnioitetaan nykyisin pyhänä niin ortodoksisessa kuin katolisessakin kirkossa. Häntä pidetään muun muassa merellä kulkevien ja matkustavien suojelijana. Napoli, Liège ja Freiburg ja monet muutkin kaupungit pitävät pyhää Nikolaosta suojelijanaan.
Pyhän Nikolaoksen muistopäivä on sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 6. joulukuuta. Ortodoksisessa kirkossa häntä muistellaan myös viikoittain joka torstai.
Hauta ja tutkimukset
Huolimatta siitä että Pyhän Nikolaoksen reliikkejä löytyy eri kirkoista, ovat Nikolaoksen ruumiin jäännökset pääosin säilyneet Barissa. 1950-luvulla tehtyjen tieteellisten mittausten perusteella voitiin vuonna 2005 selvittää, että Nikolaos oli ollut noin 1,5 metriä pitkä mies, hivenen aikansa keskimittaa lyhyempi. Lisäksi hänellä oli ollut murtunut nenä.
Pyhä Lucia
Pyhä Lucia (lat. Sancta Lucia, ortodoksisessa kirkossa: Pyhä neitsytmarttyyri Lucia Syrakusalainen]) (283–304) on katolisen kirkon kanonisoima pyhimys ja ortodoksisen kirkon muistelema pyhä, joka perimätiedon mukaan koki marttyyrikuoleman keisari Diocletianuksen vainossa tämän hallituskauden lopulla noin vuonna 304. Luciasta ei ole varmoja tietoja, mutta hänen historiallisuuttaan ei kristillisissä lähteissä epäillä. Lucia on sokeiden ja näkövammaisten pyhimys.
Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta. Muistopäivä kuului alun perin katoliseen pyhimyskalenteriin, mutta nykyisin sitä vietetään ennen kaikkea ruotsinkielisessä kulttuurissa. Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää.
Kertomukset Pyhän Lucian elämästä
Kertomusten mukaan Lucia syntyi vuonna 283 Syrakusassa, Sisiliassa. Hänen isänsä, joka oli ylhäistä sukua oleva roomalainen, kuoli Lucian ollessa hyvin nuori, ja tämä jäi äiteineen vaille holhoojaa. Tuohon aikaan Roomassa jokaisella naisella piti olla holhooja, joka oli hänestä vastuussa. Isä, aviomies tai tarvittaessa myös veli saattoi toimia siskonsa holhoojana. Koska Lucian perhe oli varakas, hänelle oli varattu hyvät myötäjäiset ja hän oli kihloissakin. Isän kuoleman jälkeen perhettä kohtasi toinen onnettomuus, kun Lucian äiti sairastui punatautiin, josta selviytymismahdollisuudet olivat heikot. Neljän vuoden sairauden jälkeen äidin voimat alkoivat heiketä. Lucia kuuli, että Cataniassa kuolleen Pyhän Agathan pyhäinjäännöksillä rukoilemalla moni oli kokenut ihmeparantumisen ja sai äitinsä suostutelluksi tulemaan kanssaan Pyhän Agathan haudalle.
Ihme tapahtui ja äiti parantui. Lucia päätti kääntyä kristinuskoon ja vannoi pysyvänsä neitsyenä Pyhän Agathan tavoin. Oman myötäjäisosuutensa Lucia käski jakaa köyhille. Perheen palvelija kertoi Lucian sulhaselle, että Lucia oli jakanut myötäjäiset köyhille, ja että hän ei menisikään naimisiin tämän kanssa, vaan on kääntynyt kristinuskoon ja menee naimisiin jonkin varakkaan jalosukuisen herran kanssa. Mustasukkainen ja harhaan johdettu sulhanen ilmiantoi Lucian viranomaisille, koska Roomassa kristinusko oli kielletty. Lucia joutui oikeuden eteen, missä hänen kerrotaan vastanneen:
»Minulla ei ole muuta uhrattavaa kuin uhrata itseni elävänä uhrina kaikkivaltiaalle Jumalalle. Sinä kidutat miellyttääksesi keisaria, mutta sinun ansiostasi me saamme ikuisen ilon.»
Lopulta Lucia tuomittiin vietäväksi bordelliin. Tällöin Pyhä Henki täytti Lucian, ja muutti hänet niin painavaksi, ettei häntä pystytty miesvoiminkaan siirtämään. Vaikka apuun tuotiin myös vetohärkiä, Lucia pysyi järkähtämättä paikoillaan. Kun häntä ei saatu siirrettyä, hänet päätettiin polttaa. Lucian ympärille rakennettiin rovio, ja häntä valeltiin palavalla piellä ja kiehuvalla öljyllä. Tuli ei kuitenkaan pystynyt vahingoittamaan Pyhän Hengen täyttämää Luciaa. Lopulta hänet surmattiin miekalla. (Lähde: Wikipedia)
“Kuka on lempipyhäsi? Olen itse syntynyt Ruotsin puolella, ja Lucia on ensimmäinen lapsuuteni pyhä. Valon tuova, vaaleahiuksinen ja laulava neito on minulle kaunis kuin enkeli. Vasta aikuisena sain tietooni, millainen järkähtämätön Jumalan palvelija Lucia oli.”
Sabina Lucia